Kevytyrittäjä vai toiminimi? Taittoraja ei ole yksi luku

Pienessä tai satunnaisessa laskutuksessa laskutuspalvelun prosenttimaksu voi jäädä toiminimen kiinteitä kuluja pienemmäksi. Säännöllisen laskutuksen kasvaessa toiminimi voi tulla halvemmaksi, mutta vaihtokohta riippuu mukaan lasketuista menoista. Taukon vertailussa 69 euron kuukausikirjanpito ja 6,5–7,5 prosentin palvelumaksut tuottavat pelkillä kuukausikuluilla noin 920–1 060 euron vaihtokohdan; erillinen 220 euron vuosikulu nostaa sitä.

Toinen laskelma päätyy eri tulokseen eri ehdoilla. Duunan laskurin YEL-velvollista koskevassa esimerkissä vaihtokohta on 1 113 euroa kuukaudessa, kun laskutuspalvelun maksu on 4,5 prosenttia, palkkaan liittyvä työnantajan sairausvakuutusmaksu 1,91 prosenttia ja toiminimen arvioitu kuukausikulu noin 70 euroa. Sairausvakuutusmaksu perustuu palkkaan, joten prosentteja ei voi vain laskea yhteen ja soveltaa koko laskuun.

Mistä kummassakin tavassa vastaat?

Kevytyrittäjä sopii asiakkaan kanssa työstä ja käyttää laskutuspalvelua laskun lähettämiseen sekä maksun välittämiseen. Verohallinnon kevytyrittäjäohjeen mukaan palvelu voi maksaa tekijälle joko palkkaa tai työkorvausta; työkorvausta saavalle syntyy arvonlisäverovelvollisuus, jos myynti ylittää 20 000 euroa kalenterivuodessa. Palkkaa saavan ja työkorvausta saavan verotusta ei siksi pidä käsitellä yhtenä mallina.

Toiminimellä yrittäjällä on oma Y-tunnus. Hän vastaa kirjanpidosta, veroilmoituksesta ja mahdollisista arvonlisäveroilmoituksista, vaikka ostaisi niiden hoidon tilitoimistolta. Laskutuspalvelu vähentää näitä hallinnollisia tehtäviä, mutta sen palvelumaksun sisältö vaihtelee. Kiinteää kirjanpitohintaa ja prosenttimaksua kannattaa verrata vain, kun on selvää, mitkä ilmoitukset, vakuutukset ja lisäpalvelut kumpaankin hintaan kuuluvat.

Samat laskutussummat, sama kulukaava

Seuraava ehdollinen vertailu käyttää Taukon vertailussa esiintyvää 7 prosentin palvelumaksua ja 69 euron kuukausikirjanpitoa. Toiminimelle lisätään esimerkkinä 220 euroa vuodessa erikseen veloitettavista töistä. Laskutus on arvonlisäverotonta ja jatkuu vuoden jokaisena kuukautena. Toiminimen laskettu vertailukulu on silloin 69 euroa jaettuna kuukausille tulevalla vuosikululla, yhteensä noin 87 euroa kuukaudessa.

• 500 euron kuukausilaskutuksella palvelumaksu on 35 euroa. Se jää noin 52 euroa toiminimen vertailukulua pienemmäksi.
• 1 000 euron kuukausilaskutuksella palvelumaksu on 70 euroa. Laskutuspalvelu on näillä oletuksilla edelleen noin 17 euroa halvempi kuukaudessa.
• 2 000 euron kuukausilaskutuksella palvelumaksu on 140 euroa. Toiminimen laskettu kulu jää siitä noin 53 euroa.
• 3 000 euron kuukausilaskutuksella palvelumaksu on 210 euroa. Ero kasvaa noin 123 euroon kuukaudessa toiminimen hyväksi.

Näillä ehdoilla maksut ovat yhtä suuret noin 1 248 euron kuukausilaskutuksessa. Jos vuosikulu jätetään pois, 69 euron kuukausihinta vastaa 7 prosentin palvelumaksua jo noin 986 euron laskutuksessa. Molemmat rajat kuvaavat vain valittuja palvelu- ja kirjanpitokuluja. Niihin ei sisälly tuloveroa, YEL-maksua, muita vakuutuksia, mahdollista yritystiliä eikä työn tekemiseen tarvittavia hankintoja.

Mikä siirtää vaihtokohtaa?

Kirjanpidon hinta vaikuttaa suoraan laskennalliseen rajaan. Jos 7 prosentin maksua verrataan 69 euron kuukausihintaan, raja on noin 986 euroa. Kun samaan kirjanpitoon lisätään edellä käytetty vuosikulu, raja nousee noin 1 248 euroon. Jos kuukausikirjanpito maksaisi ehdollisesti 100 euroa ja vuosikulu pysyisi samana, raja nousisi noin 1 690 euroon. Viimeinen hinta on herkkyysesimerkki, ei palveluntarjoajan tarjous.

Myös laskutuskuukausien määrä muuttaa asetelmaa. Jos prosenttimaksu syntyy vain maksetuista laskuista mutta kirjanpitopalvelusta veloitetaan koko vuosi, satunnaisesti työskentelevän kiinteä kulu jakautuu harvemmille toimeksiannoille. Kirjanpidon tositemäärä ja erikseen hinnoiteltavat ilmoitukset voivat puolestaan nostaa toiminimen todellista vuosikustannusta. Siksi pelkkä kuukausihinnan vertaaminen palveluprosenttiin voi antaa liian matalan vaihtokohdan.

Työhön liittyvät vähennyskelpoiset menot muuttavat verojen jälkeistä tulosta, vaikka ne eivät muuta yllä laskettua palvelumaksua. Hankintoja ei pidä merkitä automaattisesti vain toiminimen eduksi: laskutuspalvelua käyttävänkin menojen käsittely riippuu tulolajista ja menon laadusta. Jos toiminta vaatii paljon kalustoa tai muita hankintoja, hallinnon hintavertailu jää vain osaksi valintaa.

YEL riippuu työpanoksesta

Kevytyrittäjyys ei itsessään vapauta YEL-vakuutuksesta. Eläketurvakeskuksen YEL-ohjeessa vuoden 2026 työtulon alaraja on 9 423,09 euroa vuodessa, ja toiminnan kestoa koskeva ehto on neljä kuukautta. Työtulo kuvaa yrittäjän työpanoksen arvoa: sitä ei voi päätellä suoraan laskutuksesta tai toiminimen tuloksesta.

Jos sama henkilö tekisi yhtä laajaa työtä kummassakin mallissa, YEL-asema on arvioitava saman työpanoksen perusteella molemmille. Vakuutusmaksun kirjaaminen vain toiminimen kuluksi vääristäisi silloin vertailua. YEL-velvollisen laskutuspalvelun palkkamallissa voi lisäksi olla työnantajan sairausvakuutusmaksu, jota pelkkä palvelumaksuprosentti ei näytä. Juuri tämä oletus on mukana Duunan esimerkissä, mutta ei edellä lasketussa yksinkertaisessa kulutaulukossa.

Verotus muuttaa käteen jäävää summaa

Palvelumaksun verokäsittely vaikuttaa siihen, mitä laskutuksesta lopulta jää. Verohallinnon KHO-päätöstä koskevan ohjeen mukaan laskutuspalvelun palkkio ja työnantajan sairausvakuutusmaksu vähennetään veronalaisen palkan määrästä. Niitä ei voi vähentää toistamiseen omassa verotuksessa. Ohjeen mukaan palkkiota koskevaa periaatetta voidaan soveltaa myös laskutuspalvelun maksamaan työkorvaukseen, kun taas oman Y-tunnuksen elinkeinotuloa käsitellään eri tavalla.

Toiminimessä verotettava yritystulo määräytyy toiminnan tuottojen ja vähennyskelpoisten menojen perusteella. Laskutuspalvelun maksama palkka tai työkorvaus taas kulkee oman tulolajinsa sääntöjen mukaan, ja henkilön muut tulot vaikuttavat lopulliseen verotukseen. Sen vuoksi 1 248 euron laskennallinen kuluraja ei ole lupaus samasta käteen jäävästä summasta. Se kertoo vain, missä tämän esimerkin palvelu- ja kirjanpitomaksut kohtaavat.

Milloin kumpi sopii?

Harvoihin toimeksiantoihin laskutuspalvelu voi olla edullinen, jos maksu syntyy laskutuksen mukana eikä jatkuvaa kirjanpitokulua tarvitse kantaa hiljaisina kuukausina. Toistuvassa laskutuksessa prosenttimaksu kasvaa euroina, jolloin oma toiminimi voi säästää hallinnon kuluissa. Oman Y-tunnuksen tarve, palvelujen todellinen sisältö ja hankintojen määrä voivat ratkaista valinnan jo ennen laskennallista vaihtokohtaa.

Omaa vertailua varten tarvitaan vuoden odotettu arvonlisäveroton laskutus, laskutuspalvelun kaikki maksut sekä toiminimen kirjanpidon ja erillisten töiden vuosihinta. Niiden rinnalle kuuluvat erillisinä kysymyksinä YEL-asema, mahdollinen arvonlisäverovelvollisuus ja vähennyskelpoiset menot. Näin kulurajasta tulee oman toiminnan laskelma eikä yleinen euromääräinen sääntö.

Lue myös:

• SAFE vai vaihtovelkakirjalaina? Eräpäivättömyys muuttaa riskin
• Robotin tekoäly siirtyi palvelimelle – toiminta-aika yli kaksinkertaistui
• Business Finland vai kehittämisavustus? Hankkeen sisältö ratkaisee rahoittajan