Julkisen sektorin tekoäly törmää virkavastuuseen – JUKO vaatii lakikeskustelua

JUKOn toiminnanjohtaja Jouni Vattulainen vaati 6. lokakuuta 2026 julkaistussa kannanotossa laajempaa lakikeskustelua ja sanoi: ”Tekoäly ei kuitenkaan vielä sovellu julkisen vallan käyttöön liittyvään päätöksentekoon”. Kyse on erityisesti ratkaisuista, jotka vaikuttavat kansalaisen oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Suomessa oppiva järjestelmä voi avustaa asian käsittelyssä, mutta se ei nykyisin voi itsenäisesti tehdä tällaista harkintaa vaativaa viranomaispäätöstä.

Kiistan taustalla on Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n samana päivänä julkaisema esitys perustuslain 118 §:n täydentämisestä. EK haluaa henkilökohtaisen virkavastuun rinnalle selvemmin organisaation vastuuta, jotta tekoälyä voitaisiin hyödyntää julkishallinnossa laajemmin. JUKOn huoli on, hämärtyisikö tällöin vastuu kansalaisen näkökulmasta. Kummankaan järjestön kannanotto ei muuttanut voimassa olevaa lakia.

Mistä järjestöt kiistelevät?

EK:n ehdotuksen ydin on virheen jäljitettävyys. Perinteisessä virkavastuussa tarkastellaan, miten yksittäinen virkamies on hoitanut tehtävänsä. Oppivan järjestelmän tuottama tulos voi sen sijaan riippua järjestelmän suunnittelusta, käytetyistä tiedoista, käyttötavasta ja valvonnasta. EK:n mukaan vastuuta pitäisi siksi arvioida myös organisaation riskienhallinnan ja suojatoimien kautta. Ehdotuksen taustalla olevassa Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Niina Mäntylän lausunnossa organisaatiovastuu esitetään yhtenä vastauksena koneoppivien järjestelmien synnyttämiin vastuun aukkoihin.

JUKO hyväksyy lähtökohdan, että tekoäly voi tukea työtä ja että sen käyttö joissakin massaratkaisuissa saattaa olla perusteltua. Sen asettama raja koskee merkittävää julkisen vallan käyttöä sekä kansalaisen oikeusturvaa virheen sattuessa. Järjestö myös kysyy, edellyttäisikö työnantajan vastuun täsmentäminen perustuslain muutosta vai voisiko siitä säätää tavallisella lailla. Ero on olennainen: organisaation vastuun vahvistaminen ja päätösvallan antaminen oppivalle järjestelmälle ovat eri lainsäädäntökysymyksiä.

Milloin päätös voidaan tehdä automaattisesti?

Suomessa tehdään jo viranomaispäätöksiä ilman, että ihminen hyväksyy jokaisen lopputuloksen erikseen. Hallintolain automaattista ratkaisemista koskevat säännökset sallivat tämän, kun asia ei sisällä tapauskohtaista harkintaa vaativia seikkoja tai ihminen on arvioinut nämä seikat ennen automaattista ratkaisua. Ratkaisun on perustuttava sovellettavaan lakiin ja etukäteen laadittuihin käsittelysääntöihin. Tämä sääntöihin sidottu menettely eroaa järjestelmästä, joka muodostaisi itsenäisesti oikeudellisen harkinnan ja tekisi sen perusteella lopullisen päätöksen.

Valmistelussa tekoäly voi auttaa esimerkiksi jäsentämään aineistoa tai laatimaan ehdotuksen. Jos virkamies tekee lopullisen ratkaisun, hänen on arvioitava sen kannalta olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perusteet itse. Ihmisen osallistuminen ei ole todellista harkintaa, jos hänellä ei käytännössä ole mahdollisuutta havaita virhettä tai poiketa ehdotuksesta. Mahdollisuus pysäyttää ratkaisu on siksi tärkeä ero valvonnan ja pelkän muodollisen hyväksynnän välillä.

Massaratkaisussa ratkaisevaa ei ole käsiteltävien asioiden määrä vaan se, miten yksittäinen asia ratkaistaan. Jos laissa ja ennalta laadituissa käsittelysäännöissä on vastaus eikä tapauskohtaista harkintaa jää, automaattinen lopputulos voi olla mahdollinen. Jos asia sisältää harkintaa vaativan poikkeuksen, käsittelijän on arvioitava se. Arvioinnin jälkeen muu käsittely voi edelleen edetä automaattisesti sääntöjen mukaan. Siksi ei olisi täsmällistä väittää, että jokainen kansalaisen oikeuksia koskeva automaattinen päätös vaatisi ihmisen viimeisen hyväksynnän.

Oikeusturva rajaa automaatiota myös päätöksen jälkeen. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimusta tai siihen rinnastuvaa vaatimusta ei voi ratkaista automaattisesti. Automaattisen ratkaisun kohteena olevalla henkilöllä on yleensä oltava mahdollisuus vaatia maksutonta oikaisua; laissa on poikkeus tilanteeseen, jossa ratkaisu hyväksyy hänen vaatimuksensa eikä koske toista asianosaista. Päätöksestä on lisäksi käytävä ilmi, jos asia on ratkaistu automaattisesti.

Vastuu kulkee eri toimijoiden kautta

Virheellisessä ratkaisussa tekninen virhe, puutteellinen käsittelysääntö ja viranomaisen tekemä arvio voivat johtaa samaan lopputulokseen. Niiden selvittäminen edellyttää eri toimijoilta eri asioita. Kansalaisen asian ratkaisee kuitenkin toimivaltainen viranomainen, vaikka järjestelmä olisi hankittu ulkopuoliselta toimittajalta.

• Järjestelmän toimittaja vastaa omasta toimituksestaan sopimuksen ja sovellettavien velvoitteiden mukaisesti. Se voi joutua selvittämään teknistä virhettä, mutta ohjelmiston toimittaminen ei anna sille viranomaisen päätösvaltaa.
• Viranomainen päättää järjestelmän käyttötarkoituksesta, käsittelyn järjestämisestä ja siitä, miten virheelliset tulokset havaitaan ja korjataan. Sen on pystyttävä selittämään asianosaiselle, mihin tätä koskeva ratkaisu perustuu.
• Virkamies tai muu asian käsittelijä vastaa omasta tehtävästään. Jos tapaus vaatii ihmisen harkintaa, hänen on arvioitava sitä vaativat seikat; jos hän tekee päätöksen, hänen on myös pystyttävä perustelemaan se.
• Ratkaisun pysäyttävä ihminen on tehtävään osoitettu käsittelijä, jolla on tosiasiallinen mahdollisuus puuttua virheeseen ennen kuin harkintaa vaativa asia etenee väärin perustein. Hän ei ole kaikissa sääntöihin perustuvissa automaattisissa päätöksissä erillinen viimeinen hyväksyjä.

Nämä roolit eivät tarkoita, että jokaisessa asiassa olisi neljä eri päättäjää. Ne osoittavat, missä kohdassa virheeseen voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi puutteellinen lähtötieto voi johtaa väärään ehdotukseen, mutta myös ehdotuksen hyväksyminen ilman tarvittavaa harkintaa voi olla ongelma. Vastuunjaon on toimittava molemmissa tilanteissa, jotta asianosainen voi saada perustelut ja käyttää oikeusturvakeinojaan selvittämättä itse järjestelmän toimitusketjua.

Oikeusturva asettaa rajat myös uudelle vastuumallille

Virkavastuun muuttaminen ei yksin ratkaisisi kaikkia tekoälyn käyttöön liittyviä velvoitteita. Kun viranomainen käsittelee henkilötietoja, sen on noudatettava myös yleistä tietosuoja-asetusta; EU:n tekoälysäädöksen vaatimusten täyttäminen ei yksin tee henkilötietojen käsittelystä lainmukaista. Päätösvallan peruste, henkilötietojen käsittely ja mahdollisuus saada virhe korjatuksi ovat erillisiä kysymyksiä, vaikka ne koskevat samaa viranomaisasiaa.

Kansalaiselle kiistan käytännön seuraus näkyy siinä, kuka pystyy perustelemaan häntä koskevan ratkaisun ja käsittelemään mahdollisen oikaisun. Jos tekoälyn käyttöä laajennetaan, vastuumallin on säilytettävä nämä tehtävät tunnistettavina myös silloin, kun virhe syntyy järjestelmän toiminnan ja ihmisen harkinnan yhteisvaikutuksesta.

Lue myös:

• Ihminen valvoo tekoälyä vain, jos hän voi pysäyttää sen
• GitHub Actions ilman AWS-avaimia – OIDC vaatii tarkan trust policyn
• Nvidia eristää karanneen tekoälyagentin millisekunneissa – mutta sääntö ratkaisee