Dublinin tekoälyjulistus lupaa EU-yhteistyötä – velvoitteita se ei luo

Dublinissa 14. lokakuuta 2026 hyväksytty Dublin Declaration on Trustworthy, Safe and Sovereign Artificial Intelligence on osallistuvien EU-maiden ministerien yhteinen poliittinen linjaus, jonka allekirjoittajiin kuuluu Suomen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne. Suomalaisyritykselle se merkitsee lupausta yhteistyöstä turvallisen ja eurooppalaisen tekoälyn kehittämiseksi: uusia yritysvelvoitteita tai avointa EU-rahoitushakua se ei sellaisenaan synnytä.

Myös Latvia liittyi linjaukseen Dublinin kansainvälisen tekoälyhuippukokouksen yhteydessä. Latvian ministeriön tiedotteessa ministeri Edgars Tavars kuvaa liittymistä sanoilla ”mūsu gatavību aktīvi iesaistīties Eiropas kopīgajos centienos” eli valmiutena osallistua aktiivisesti Euroopan yhteisiin pyrkimyksiin. Osallistuminen kertoo valtioiden tahdosta kehittää tekoälyä yhdessä, mutta yrityksen tämänhetkinen oikeudellinen asema määräytyy erillisen EU-lainsäädännön perusteella.

Turvallisuus ja käyttöönotto kulkevat rinnakkain

Yhteistyön turvallisuuspuoli koskee kehittyneiden tekoälyjärjestelmien riskien tunnistamista, arviointia ja vähentämistä. Tavoitteena on kehittää testausympäristöjä, arviointimenetelmiä, luotettuja tiedonjakoratkaisuja ja kyberturvallisuuden keinoja. Mukaan halutaan viranomaisia, tutkijoita, yrityksiä ja kansalaisyhteiskuntaa, jotta valmius uusiin riskeihin kasvaisi yli valtiorajojen. Nämä ovat yhteisen toimintakyvyn tavoitteita, eivät yritykselle määrättyä uutta testausmenettelyä.

Samaan linjaan kuuluu luotettavan tekoälyn käyttöönotto julkisissa palveluissa, kriittisessä infrastruktuurissa ja eurooppalaisissa yrityksissä. Painotus on turvallisissa, toimintavarmoissa ja selitettävissä ratkaisuissa sekä teollisten sovellusten kehittämisessä. Julistus kannustaa myös osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen sekä yhteisten standardien kehittämiseen. Se ei kuitenkaan nimeä sertifikaattia, jonka suomalaisyrityksen olisi hankittava osallistuakseen näihin tavoitteisiin.

Eurooppalainen suvereniteetti tarkoittaa tässä kykyä kehittää ja valita teknologioita sekä säilyttää vaikutusvalta omiin tietoihin ja osaamiseen. Siksi mukana ovat avoimet ja yhteentoimivat ratkaisut, toimitusketjujen kestävyys, eurooppalaiset tutkimusryhmät ja kasvuyritykset sekä tekoäly kaikkien Euroopan kielten käyttöön. Poliittisesta tavoitteesta ei seuraa yleistä velvollisuutta käyttää vain eurooppalaista tekoälymallia tai käsitellä kaikkea dataa EU:n alueella. Yrityksen mahdolliset tietojen käsittelyyn liittyvät velvoitteet tulevat soveltuvasta lainsäädännöstä ja sen omista käyttötapauksista.

Yhteistyötä halutaan tehdä myös samanmielisten EU:n ulkopuolisten kumppanien ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tämä rajaa suvereniteetin merkitystä: tavoitteena on vähentää kriittisiä riippuvuuksia ja lisätä eurooppalaisten toimijoiden valinnanvaraa samalla, kun tutkimus ja tekninen yhteistyö voivat ylittää unionin rajat. Julistus yhdistää tämän tavoitteen demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien ja tietoturvan suojaamiseen.

Suomen osallistuminen antaa suunnan, rahoitus vaatii oman päätöksensä

Suomen nimi allekirjoittajien joukossa sitoo maan poliittiseen yhteistyölinjaan. Laskentakapasiteetin, digitaalisen infrastruktuurin ja tutkimusresurssien jakaminen yli rajojen ovat siinä ehdotettuja keinoja vahvistaa Euroopan kykyä kehittää tekoälyä. Huomiota kiinnitetään myös pienempiin jäsenmaihin ja alueisiin, joiden tekoälyekosysteemi on vasta kehittymässä. Linjaus ei yksilöi Suomen hanketta, sijoituspaikkaa, rahoitusosuutta eikä yrityksille myönnettävän kapasiteetin ehtoja.

Yhteiskäytön ajatuksena on yhdistää kysyntää ja resursseja niin, että laskentateho olisi paremmin eri alueiden saavutettavissa. Julistus nostaa esiin myös käytön kustannukset sekä kielelliset ja kulttuuriset erot saavutettavuuden kysymyksinä. Niiden ratkaiseminen vaatisi käytännön hankkeissa päätökset kapasiteetin hallinnasta, pääsystä ja kustannusten jaosta; tällaisia ehtoja poliittinen linjaus ei vielä sisällä.

Osaamiseen panostaminen ulottuu koulutukseen, työelämän taitoihin ja julkishallinnon kykyyn ottaa tekoälyä käyttöön. Tällainen yhteistyö voi myöhemmin näkyä tutkimushankkeena tai koulutusohjelmana, mutta kummankin toteutus edellyttää erillisiä järjestelyjä. Julistuksessa ehdotetaan lisäksi vapaaehtoisia hankekohtaisia yhteenliittymiä, joissa jäsenmaat ja yritykset voisivat vauhdittaa teollisen tekoälyn käyttöönottoa. Se ei nimeä näiden ryhmien osallistujia, hakuaikaa tai valintaperusteita.

Julkiset hankinnat ovat toinen mahdollinen vaikutuskanava. Allekirjoittajat haluavat käyttää niitä luotettavien ja yhteentoimivien ratkaisujen kysynnän kasvattamiseen sekä jakaa kokemuksia julkisten palvelujen sovelluksista. Mahdollinen kilpailutus tarvitsee silti oman hankintapäätöksensä ja ehdot, joihin tarjoaja voi vastata. Myös ympäristövaikutukset kuuluvat linjaukseen: siinä puhutaan energian, veden ja materiaalien käytön tehostamisesta sekä tekoälyn ympäristövaikutusten vertailukelpoisesta mittaamisesta. Yhteistä raportointimenetelmää suomalaisyrityksille julistus ei määrää.

AI Act ratkaisee yrityksen velvoitteet

EU:n tekoälyasetuksen ajantasaisen tekstin mukaan sen yleinen soveltaminen alkoi 2. elokuuta 2026, mutta joillakin säännöillä on omat, myös myöhemmät soveltamisajankohtansa. Asetus on sellaisenaan jäsenmaissa sovellettavaa oikeutta. Julistus puolestaan viittaa voimassa olevaan EU-kehykseen ja tavoittelee sen johdonmukaista toteuttamista; se ei muuta asetuksen yritysrooleja, riskiluokkia eikä siirtymäaikoja.

Ero näkyy tekoälyosaamisessa. Poliittinen linjaus haluaa lisätä koulutusta ja käytännön asiantuntemusta Euroopassa. Asetus velvoittaa tekoälyjärjestelmien tarjoajia ja käyttöönottajia edistämään henkilöstönsä sekä heidän puolestaan järjestelmiä käyttävien henkilöiden riittävää tekoälylukutaitoa. Huomioon otetaan ihmisten tausta, järjestelmän käyttöyhteys ja ne ihmiset, joihin järjestelmää sovelletaan. Velvoitteen sisältö siis liittyy yrityksen omaan käyttöön eikä synny Dublinin kokouksessa tehdystä poliittisesta lupauksesta.

Turvallisuudessa oikeudellinen kysymys on myös se, mikä yrityksen rooli on tekoälyketjussa. Asetus erottaa esimerkiksi järjestelmän tarjoajan ja käyttöönottajan tehtävät; yleiskäyttöisen mallin tarjoajalle on omia dokumentointivaatimuksia. Tietyissä tilanteissa säädetään käyttäjälle annettavista tiedoista, kuten siitä, että hän asioi tekoälyjärjestelmän kanssa. Korkean riskin järjestelmien vaatimuksissa taas soveltamisaika riippuu järjestelmän luokitteluperusteesta. Yhtä kaikille yrityksille yhteistä Dublinin vaatimusten listaa ei tästä synny.

Läpinäkyvyysvaatimuksetkaan eivät koske kaikkea tekoälyä samalla tavalla. Asetus kohdistaa niitä muun muassa suoraan ihmisten kanssa toimiviin järjestelmiin ja eräisiin tekoälyllä tuotettuihin sisältöihin. Soveltuminen riippuu siitä, mitä ratkaisu tekee ja kuka sitä tarjoaa tai käyttää. Ministerien yhteinen tavoite turvallisesta tekoälystä ei laajenna näiden sääntöjen soveltamisalaa.

Suomalaisyrityksen kannalta seuraava konkreettinen muutos voi tulla vasta erillisestä ohjelmasta, hankinnasta tai säädöksestä, jossa kerrotaan osallistumisen ehdot. Julistus antaa perusteita tällaisen yhteistyön valmisteluun ja nimeää sille alueet, mutta ei yksinään päätä rahoituksen saajaa eikä oikeutta laskentakapasiteettiin. Nykyisten tekoälytuotteiden ja käyttötapojen velvoitteet määräytyvät sillä välin soveltuvan asetuksen mukaan.

Lue myös:

• Vain 22 % yrityksistä hakee tekoälyllä kasvua – mittaaminen tökkii
• Nvidia eristää karanneen tekoälyagentin millisekunneissa – mutta sääntö ratkaisee
• Personal Agent Protocol lupaa oikotien yrityksiin – spesifikaatio puuttuu