Työhakemusten tulva siirtää rekrytointia verkostoihin

|Kirjoittaja: QUASAn toimitus|5 min lukuaika
Työhakemusten tulva siirtää rekrytointia verkostoihin

Työ- ja elinkeinoministeriön 17. marraskuuta julkaisema syksyn työmarkkinaennuste arvioi kyselyaineistojen perusteella, että työhakemusten voimakas kasvu näyttää saaneen ainakin osan suomalaisista työnantajista suosimaan suorahakua ja verkostoja julkisten ilmoitusten sijaan. Työnhakijalle tämä tarkoittaa, että pelkkien ilmoitusten seuraaminen voi jättää osan mahdollisista rekrytoinneista näkymättömiin. Havainto koskee työnantajien toimintatapaa; ennuste ei mittaa, kuinka suuri osa kaikista paikoista täytetään eri kanavissa.

Taustalla on hitaasti elpyvä työmarkkina. Ylen ennusteuutisen mukaan työllisten määrän arvioidaan kasvavan 27 000 hengellä vuonna 2027, mutta työttömiä työnhakijoita olisi silloin yhä keskimäärin 340 000. Kasvu ei siis merkitse nopeaa helpotusta jokaisen hakijan kilpailutilanteeseen. Julkiseen hakuun voi edelleen tulla runsaasti hakemuksia samaan aikaan, kun osa työnantajista etsii sopivaa osaamista omien kontaktiensa kautta.

Ilmoitusten väheneminen ei kerro koko rekrytoinnista

Julkinen työpaikkailmoittelu ja rekrytoijan suora yhteydenotto näyttävät työnhaun eri väylät.

Työpaikkailmoitus kuvaa avointa hakua, ei kaikkia tapoja, joilla työnantaja voi löytää tekijän. Suorahaussa aloite tulee työnantajalta tai rekrytoijalta, joka tunnistaa mahdollisen ehdokkaan ja ottaa tähän yhteyttä. Verkoston kautta tarve voi puolestaan tavoittaa hakijan kollegan, suosituksen tai ammatillisen keskustelun välityksellä jo ennen kuin tehtävästä laaditaan ilmoitus. Tällöin ilmoitusmäärä ja rekrytoinnin todellinen laajuus voivat kehittyä eri suuntiin.

Avointen paikkojen määrän lasku on pysähtynyt, mutta paikkojen kasvu näkyy toistaiseksi lähinnä teollisuudessa ja rakentamisessa; palvelualoilla ilmoituksia on edelleen vähemmän. Kyselyaineistoon perustuva havainto suorahakujen ja verkostojen suosiosta tarjoaa yhden mahdollisen selityksen sille, miksi ilmoituksista ei näy koko työvoiman kysyntää. Muita mahdollisia selityksiä ovat vähentyneet korvausrekrytoinnit ja se, että työn määrä kasvaa nykyisten työsuhteiden pidentyessä.

Näiden vaihtoehtojen erottaminen on tärkeää työnhakijalle. Niukka ilmoitustarjonta voi tarkoittaa, että sopivia tehtäviä on aidosti vähän, tai sitä, että niitä avautuu myös muissa kanavissa. Kyselyhavainto ei anna perustetta arvioida, kuinka paljon piilossa olevia paikkoja on juuri omalla alalla tai alueella. Se antaa kuitenkin syyn pitää työnantajakontaktit mukana työnhaussa myös silloin, kun ilmoitussivut näyttävät hiljaisilta.

Asiantuntijapalvelujen kasvu tulee viiveellä

Työllisyyden ennustettu käänne leviää ensi vuonna useammalle alalle, mutta tämänhetkinen ilmoitustilanne ei vielä näytä samalta. Investointien käynnistyminen voi lisätä insinööri- ja arkkitehtitoimistojen sekä informaatiotekniikan palvelujen kysyntää. Tämä on tietotyötä etsivälle olennainen ero: tuleva kysyntä voi ensin näkyä hankkeina ja osaamistarpeina ja vasta myöhemmin julkaistuina tehtävinä.

Ammatillisten, tieteellisten ja teknisten palvelujen työllisyyden odotetaan kasvavan, ja tieto- ja viestintäalan ennustetaan palaavan nousuun aiemman laskun jälkeen. Tieto- ja viestintäalan arvioon liittyy tavallista enemmän epävarmuutta, sillä alan työllisyyden yhteyttä talouskasvuun ei voitu mallintaa luotettavasti. Siksi koko alan nousuennuste ei tarkoita, että jokaisella ohjelmisto- tai viestintätyönantajalla olisi lähikuukausina avoin paikka.

Ajoitusta hämärtää myös työllisyyden muoto. Syksyn kasvu painottui osa-aikatyöhön, ja tehdyt työtunnit jäivät edellisvuotta alemmiksi. Työllisten määrän kasvu voi siis osin syntyä muusta kuin uusista kokoaikaisista rekrytoinneista. Asiantuntijatehtävien kohdalla työnhakijan on hyödyllistä erottaa toisistaan vahvistuva toimialanäkymä, käynnissä oleva haku ja työnantajan vasta hahmottuva tarve; ne ovat työnhaun eri vaiheita.

Johtotason työnhaku näyttää kanavien eron

Insinööri- ja arkkitehtipalvelujen kysyntä liittyy ennusteen mukaan investointien käynnistymiseen.

Keski-Uudenmaan TE-palveluiden Kohti työtä -tapahtumasta kertovassa jutussa työllisyysasiantuntija Mari Korhonen sanoo: ”Verkostoituminen ja oman osaamisen sanoittaminen ovat erityisen tärkeitä.” Tilaisuus oli suunnattu johtaja- ja päällikkötason työnhakijoille, joille suorahaku, suositukset ja ennakoivat keskustelut ovat jo konkreettisia väyliä tehtäviin. Kokemus osoittaa, miltä julkisen ja henkilökohtaisen haun rinnakkaisuus voi näyttää käytännössä.

Johtotason käytäntöä ei voi sellaisenaan yleistää kaikkiin tietotyön ammatteihin. Ero on silti selkeä: ilmoitettuun tehtävään vastataan hakemuksella ja määräajassa, kun taas suorahaku edellyttää, että sopiva henkilö on löydettävissä ennen hakemista. Ammatillisessa verkostossa ratkaisevaa voi olla se, osaako toinen yhdistää hakijan kokemuksen työnantajan vielä nimeämättömään tarpeeseen. Näkyvä osaaminen on tässä yhteydessä enemmän kuin tieto siitä, että henkilö etsii työtä.

Tapahtumassa käsiteltiin myös LinkedIn-profiilin löydettävyyttä ja oman osaamisen kuvaamista. Käytännössä tehtävänimike yksin kertoo vähän, jos rekrytoija etsii tietyn alan kokemusta tai hankkeen vaiheeseen sopivaa osaamista. Konkreettinen kuvaus tehdyistä töistä, vastuista ja seuraavaksi kiinnostavista tehtävistä auttaa sekä rekrytoijaa että entistä kollegaa tunnistamaan yhteyden. Se on tapa tehdä osaamista ymmärrettäväksi, ei tae yhteydenotosta.

Näin työnhaun kanavat täydentävät toisiaan

Julkaistut ilmoitukset ovat edelleen paras lähtökohta silloin, kun työnantaja on määritellyt tehtävän, vaatimukset ja hakuajan. Hakijan kannattaa seurata niitä erityisesti aloilla, joilla ilmoituksia jo ilmestyy, ja vastata tehtävän todellisiin ehtoihin. Pelkkä ilmoitusvirran laajentaminen useaan palveluun ei kuitenkaan tavoita rekrytointia, joka alkaa suorasta yhteydenotosta tai tutun välittämästä vinkistä.

Avoin hakemus ja suora yhteydenotto palvelevat eri tilannetta kuin valmis työpaikkailmoitus. Ne ovat perusteltuja, kun hakija tunnistaa kiinnostavan työnantajan ja osaa kuvata, millaiseen työhön hänen osaamisensa sopisi. Viestin kannattaa nimetä tehtäväalue, relevantti kokemus ja syy ottaa yhteyttä juuri kyseiseen organisaatioon. Silloin vastaanottaja voi arvioida, liittyykö viesti nykyiseen tai myöhemmin syntyvään tarpeeseen.

Ammatillinen verkosto puolestaan voi välittää tietoa tehtävästä ennen julkista hakua tai kertoa, kenen kanssa osaamistarpeesta kannattaa keskustella. Entiselle kollegalle tai alan tuttavalle voi sanoa täsmällisesti, millaista työtä etsii ja millaisissa hankkeissa on ollut mukana; yleinen pyyntö pitää silmät auki on vaikeampi yhdistää konkreettiseen tarpeeseen. Suorahakua varten sama osaaminen on hyvä kuvata julkisessa ammatillisessa profiilissa niin, että alan keskeiset tehtävät ja saavutukset löytyvät helposti.

Ennustettu elpyminen ei vielä muuta jokaista keskustelua työpaikaksi. Se tekee kuitenkin työnhaun rajauksesta tärkeän: kun kiinnostavat alat ja työnantajat on tunnistettu, ilmoitukset, avoimet hakemukset, suorat yhteydenotot ja ammatilliset kontaktit muodostavat eri väylät samaan osaamiskysyntään. Jos lähikuukausien tarjontaa arvioi vain julkaistujen paikkojen perusteella, osa tietotyön mahdollisuuksista voi jäädä kokonaan huomaamatta.

Lue myös:

Jaa:

Tilaa uutiskirjeemme

Saat tuoreimmat Web3-, tekoäly- ja kryptouutiset suoraan sähköpostiisi.

0