Virgin Galactic vie anturit väliinputoajakerrokseen – sopimus kestää kaksi vuotta

Virgin Galactic ja Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuslaboratorio AFRL sopivat 14. lokakuuta 2026 julkistetusta 24 kuukauden tutkimus- ja kehitysyhteistyöstä; AFRL:n tutkija Shaun Ard perusteli havaintojen tarvetta sanoilla ”consistent, high-quality observational data”. Osapuolet selvittävät, miten avaruussääanturit voitaisiin liittää Virgin Galacticin seuraavan sukupolven SpaceShip-alukseen ja kerätä niillä tietoa lennon aikana.

Air & Space Forces Magazinen 14. lokakuuta 2026 julkaisema raportti sijoittaa tavoitellun mittausalueen noin 60–110 kilometrin korkeuteen ja kertoo SpaceShipin olleen tuolloin maakokeissa; koelentojen odotettiin alkavan myöhemmin lokakuussa. Kyse on suunnitellun tutkimusalustan arvioinnista. Mahdolliset avaruussäähavainnot riippuvat ensin siitä, miten alus ja siihen sopivat mittalaitteet toimivat todellisella lennolla.

AFRL arvioi anturien sovittamista SpaceShip-alukseen

Sopimuksen osapuoli AFRL:n Space Warfare Directorate työskentelee Kirtlandin lentotukikohdassa New Mexicossa. Tutkimus- ja kehitysyhteistyössä tarkastellaan anturijärjestelmien integrointia alukseen, jonka suunniteltu lentorata kulkee kiinnostavan ilmakehän kerroksen läpi. Julkistuksessa ei nimetty valittuja antureita tai ensimmäistä mittauslentoa. Siksi sopimuksen kesto kertoo yhteistyölle varatun ajan, ei sitä, milloin käyttökelpoinen havaintosarja olisi valmis.

SpaceShipin laukaisutapa selittää, miksi alus on ehdolla tähän tehtävään. Kantoalus nostaa sen ilmaan, minkä jälkeen SpaceShip irtautuu, käynnistää rakettimoottorinsa ja lentää suborbitaalisella radalla takaisin maahan. Suunniteltu nousu ja paluu antaisivat antureille kaksi kulkua eri korkeuksien kautta samalla lennolla. Mittaustuloksen tulkinta edellyttäisi kuitenkin tarkkaa tietoa havaintohetken korkeudesta, sijainnista ja aluksen omasta vaikutuksesta mitattavaan ympäristöön.

AFRL:lle mahdollinen hyöty on suora havainto paikasta, johon on vaikea sijoittaa pitkäikäistä mittausalustaa. Virgin Galacticille kyse on myös sen matkustajalentoon kehittämän kaluston tutkimuskäytöstä. Anturin tekninen sovittaminen, onnistunut koelento ja tieteellisesti vertailukelpoinen havaintosarja ovat silti eri vaiheita.

Mittausaukko jää ilmapallojen ja satelliittien väliin

Yläilmakehän ongelma on saavutettavuus. Korkeimmat tutkimusilmapallot voivat käydä alueen alareunalla, mutta niiden noste ei riitä kuljettamaan mittalaitetta koko mesosfäärin ja alemman termosfäärin halki. Ilmapallo ajelehtii lisäksi tuulten mukana, joten sen reittiä ei voi toistaa täsmälleen haluttuna ajankohtana. Satelliitille sama kerros on liian alhaalla kestävää kiertorataa varten: jäljellä oleva ilma jarruttaa liikettä ja vetää rataa alemmas.

Luotausraketit täyttävät osan aukosta. Ne voivat viedä mittalaitteen suoraan tavoitekorkeudelle ja lähettää havaintoja lennon aikana, mutta käynti kerroksessa on lyhyt. Satelliittien kaukokartoitus puolestaan voi näyttää laajoja alueita ylempää ilman, että laite itse on tarkasteltavassa ilmassa. Suora paikallinen näyte ja kauempaa saatu kokonaiskuva vastaavat siten eri kysymyksiin; mahdollinen SpaceShip-havainto täydentäisi niitä, jos anturi todella yltää haluttuun ympäristöön.

Palautuva alus voisi tuoda saman laitteen takaisin tarkastettavaksi ja kalibroitavaksi seuraavaa lentoa varten. Tutkimukselle merkitystä olisi erityisesti sillä, saadaanko samanlaisia havaintoja eri vuorokaudenaikoina ja erilaisissa avaruussääoloissa. Yksittäinen läpilento näyttää hetkellisen tilanteen tietyllä reitillä, mutta vaihtelun erottaminen aluksen tai anturin ominaisuuksista vaatii vertailukelpoisia toistoja. Tällainen sarja syntyy vasta toteutuneista lennoista.

Lennolla kiinnostaa ilmakehän ja avaruuden rajapinta

NASA:n yläilmakehän tutkimuskuvauksen mukaan tällä alueella alemmasta ilmakehästä nousevat vaikutukset kohtaavat Auringon aktiivisuuden ja avaruusympäristön vaikutukset. Kaasu on pääosin neutraalia, mutta ylempänä ionisoituneet hiukkaset muodostavat plasmaa. Olosuhteet muuttuvat paikasta ja ajankohdasta toiseen, mikä tekee harvoista erillisistä mittauksista vaikeasti yhdistettäviä.

Aluksen mukana kulkeva anturi voisi kuvata ympäristöä sen omalla lentoradalla: havaintoon voidaan liittää korkeus sekä nousun tai paluun vaihe. Mitattava suure riippuu valitusta laitteesta. Esimerkiksi lämpötila, hiukkasympäristö ja sähköiset ominaisuudet vaativat erilaisia mittausmenetelmiä, joten yleinen lupaus avaruussäädatasta ei vielä kerro, millaisen aineiston AFRL lopulta saisi. Myös aluksen lähellä syntyvät häiriöt olisi erotettava ympäristön todellisesta vaihtelusta.

Samankin lennon nousu- ja paluuprofiilia on tulkittava erikseen. Alus käy korkeuksissa eri aikaan ja voi palata eri kohdassa kuin nousi, joten havaittu ero voi kuvata sekä ajan että paikan vaihtelua. Useamman lennon aineistossa vertailun mielekkyys riippuu siitä, miten tarkasti mittauskorkeus, kellonaika ja olosuhteet kirjataan. Tämä erottelu ratkaisee, voiko tietoa käyttää avaruussään mallien testaamiseen.

Jos saman instrumentin saa lennätettyä useasti, tutkijat voivat verrata havaintoja toisiinsa ilman, että koko laitekokoonpano vaihtuu. Kalibrointi lentojen välillä auttaa havaitsemaan mahdollisen mittausvirheen. Jokainen lento kattaa silti vain oman reittinsä ja hetkensä; laajan avaruussäätilanteen hahmottamiseen tarvitaan edelleen maanpäällisiä havaintoja, luotausraketteja ja satelliittien mittauksia.

Paikannuksen kannalta ratkaisee datan käyttökelpoisuus

Satelliitista vastaanottimeen tuleva paikannussignaali kulkee ionosfäärin läpi. Sen muuttuvat sähköiset ominaisuudet voivat viivästyttää radiosignaalia ja aiheuttaa paikannusvirhettä; samat ilmiöt voivat häiritä viestintää. Tarkasteltava kerros on vain osa tätä laajempaa reittiä. Siellä tehty havainto voisi auttaa kuvaamaan yhden vaikeasti mitattavan osan olosuhteita, mutta paikannuksen ennuste tarvitsee tietoa myös muilta korkeuksilta ja alueilta.

Suomessa vaikutus olisi välillinen. Täällä käytettävät satelliittipaikannus- ja viestintäpalvelut ovat riippuvaisia avaruusympäristön vaihtelusta, joten paremmat ilmakehämallit voivat olla hyödyllisiä myös suomalaisille käyttäjille. New Mexicosta tehty lento ei kuitenkaan mittaisi Suomen yläpuolista ilmakehää. Mahdollinen hyöty riippuisi siitä, voidaanko aineisto yhdistää kansainvälisiin havaintoihin ja käyttää malleissa, joiden toimivuus arvioidaan eri alueilla.

Seuraava konkreettinen etappi on aluksen koelentojen ja anturien sijoittelun eteneminen. Kun ensimmäisistä mittauslennoista saadaan lentorata, mittalaitteen tiedot ja havaintojen laatu arvioitaviksi, selviää, kuinka suuren osan hankalasta mittausaukosta SpaceShip pystyy käytännössä kattamaan.

Lue myös:

• Google-tuloksen poisto ei tyhjennä lähdesivua – tee kaksi eri pyyntöä
• Alma rakensi yli 40 tekoälytyökalua – säästöksi arvioidaan kaksi tuntia