MCP vai A2A? Työkalu ja agentti tarvitsevat eri protokollan

MCP liittää tekoälysovelluksen työkaluihin ja tietolähteisiin protokollan virallisen esittelyn kuvaamalla tavalla. A2A välittää viestejä ja tehtäviä itsenäisten agenttien välillä. Kun sovellus tarvitsee kalenterista vapaan ajan, kyse on työkaluyhteydestä. Kun se antaa toiselle agentille selvitettäväksi varaosan saatavuuden, kyse on agenttien välisestä työnjaosta.

Protokollat voivat kuulua samaan järjestelmään. A2A:n arkkitehtuurivertailu kuvaa mallin, jossa agentit viestivät A2A:n kautta ja käyttävät omia työkalujaan MCP:n kautta. Valinta riippuu siis siitä, pyydetäänkö nimettyä toimintoa vai annetaanko toiselle agentille vastuu tehtävän käsittelystä.

Mitä yhteyden toisessa päässä on?

MCP-palvelin tarjoaa tekoälysovellukselle rajattuja kyvykkyyksiä. Työkalu suorittaa toiminnon rakenteisilla syötteillä, resurssi antaa sovelluksen luettavaksi sisältöä ja kehote tarjoaa valmiin pohjan vuorovaikutukseen. Sovellus valitsee, mitä se käyttää ja miten saatu tulos vaikuttaa sen omaan työhön. Kalenterihaku ei itsessään päätä, mikä huoltoaika asiakkaalle luvataan.

A2A-yhteyden toisessa päässä on agenttipalvelu, jolle asiakas voi lähettää tavoitteen. Vastaanottava agentti voi selvittää asian omilla menetelmillään, käyttää omia työkalujaan, pyytää lisätietoa ja palauttaa tuloksen. Kutsuvan agentin ei tarvitse tuntea näitä sisäisiä vaiheita. Arkkitehtuurin kannalta olennainen ero on vastuu: MCP-kutsu käyttää tarjottua kyvykkyyttä, A2A-pyyntö siirtää rajatun tehtävän toisen agentin käsiteltäväksi.

Raja ei edellytä, että jokaisessa tekoälysovelluksessa on kaksi protokollaa. Yksi agentti voi hoitaa työnsä MCP-työkaluilla ilman agenttien välistä yhteyttä. A2A tulee tarpeelliseksi silloin, kun erillinen agentti tarjoaa oman osaamisensa ja vastaa sille lähetetyn pyynnön etenemisestä.

Miten agentti ja sen kyvykkyydet löytyvät?

MCP-asiakas käyttää sille määritettyä palvelinyhteyttä ja saa palvelimelta tiedon tarjolla olevista työkaluista, resursseista ja kehotteista. A2A:ssa löydettävä asia on agenttipalvelu. A2A-määrittely kuvaa agenttikortin, joka ilmoittaa palvelun taidot, päätepisteet ja tunnistautumisvaatimukset sekä tuetut JSON-RPC-, gRPC- tai HTTP+JSON/REST-yhteystavat.

Agenttikortin voi saada tunnetusta verkko-osoitteesta, hakemistosta tai suoraan määritetystä sijainnista. Kortti auttaa valitsemaan sopivan agentin ja yhteystavan, mutta kortin löytäminen ei vielä anna käyttöoikeutta palveluun. Jos kortti ilmoittaa, ettei palvelu tue suoratoistoa, asiakas ei voi suunnitella tehtävän seurantaa sen varaan.

Löydettävyys tarkoittaa näin eri asioita. MCP-asiakas selvittää, mitä sen käyttämä palvelin tarjoaa. A2A-asiakas selvittää, mikä agentti osaa ottaa tehtävän vastaan ja millä rajapinnalla sitä voi lähestyä. Ero vaikuttaa siihen, mitä tietoa järjestelmän pitää ylläpitää ennen ensimmäistä pyyntöä.

Miten viesti ja tehtävä etenevät?

MCP:n tavallinen työkalukutsu nimeää toiminnon, välittää sille syötteet ja saa vastauksen. A2A:ssa viesti voi saada välittömän vastauksen tai käynnistää seurattavan tehtävän. Tehtävällä on oma tunniste ja tila. Vastaanottava agentti voi palauttaa työn aikana tilapäivityksiä ja artefakteja sekä siirtyä tilaan, jossa se odottaa lisätietoa tai valtuutusta.

Pitkän A2A-tehtävän etenemistä voidaan seurata kyselyillä. Suoratoisto ja palvelimen lähettämät ilmoitukset ovat myös mahdollisia, kun agentti ilmoittaa tukevansa niitä. Keskustelun kontekstitunniste voi yhdistää samaan asiayhteyteen useita viestejä tai tehtäviä, kun taas tehtävätunniste viittaa yhteen käsiteltävään työhön. Näin asiakas voi jatkaa kesken olevaa selvitystä ilman, että se lähettää koko alkuperäisen toimeksiannon uutena tehtävänä.

Istuntoa ei silti pidä käyttää yksinkertaisena protokollien erottimena. MCP:n 2026-07-28-versiota käsittelevä julkaisu kertoo, että version ydin poisti alustusvaiheen ja protokollatason istuntotunnisteen; sovellus voi edelleen ylläpitää omaa tilaansa, ja Tasks kuuluu MCP:n laajennuksiin. MCP:ssäkin voidaan siis käsitellä pitkäkestoista työtä. A2A:n erityinen kohde on kuitenkin toiselle agentille annettu tehtävä ja siihen liittyvä viestinvaihto.

Sama järjestelmä käyttää molempia

Seuraava huoltopalvelu on kuvitteellinen arkkitehtuuriesimerkki. Asiakas haluaa huoltoajan ja tiedon siitä, onko tarvittava varaosa saatavilla samalla käynnillä. Asiakasagentti vastaa ajanvarauksesta; erillinen varaosa-agentti selvittää saatavuuden. Kummallakin agentilla on pääsy vain oman työnsä vaatimiin palveluihin.

1. Asiakasagentti kysyy vapaita aikoja oman MCP-kalenterityökalunsa kautta. Se saa käytettävissä olevat ajat, mutta ei vielä vahvista varausta asiakkaan puolesta.
2. Asiakasagentti löytää varaosa-agentin agenttikortin ja lähettää tälle A2A-viestin. Pyyntö sisältää saatavuuden selvittämiseen tarvittavat tiedot, esimerkiksi varaosan tunnisteen, mutta ei kalenterin käyttöoikeutta.
3. Varaosa-agentti kysyy varastotiedon oman MCP-työkalunsa kautta. Jos selvitys jatkuu, agentti voi palauttaa A2A-tehtävän tunnisteen ja ilmoittaa myöhemmin työn etenemisestä.
4. Varaosa-agentin tulos palaa A2A-yhteydellä asiakasagentille. Asiakasagentti yhdistää saatavuustiedon huoltoaikoihin ja antaa asiakkaalle vastauksen; mahdollinen varauksen vahvistaminen käsitellään erillisenä toimena.

Yhteydet muodostavat selkeän ketjun: asiakasagentti ↔ A2A ↔ varaosa-agentti, ja kummallakin agentilla on oma MCP-yhteys työkaluunsa. MOSAICO-hankkeen protokollavertailu kuvaa samaa työnjakoa: A2A palvelee agenttien välistä viestintää ja MCP agenttien yhteyksiä ulkoisiin järjestelmiin. Esimerkissä varaosa-agentin sisäinen varastokutsu pysyy sen omalla puolella, vaikka selvityksen tulos siirtyy agentilta toiselle.

Missä käyttöoikeus päättyy?

Agenttikortti voi kertoa, millaista tunnistautumista A2A-palvelu vaatii. Vastaanottava palvelu ratkaisee silti, saako tietty kutsuja lähettää pyynnön tai nähdä tietyn tehtävän. Oikeus pyytää varaosan saatavuustietoa ei anna asiakasagentille oikeutta selata varaosa-agentin muita tehtäviä eikä käyttää sen varastotyökalua suoraan.

MCP-yhteydellä on oma käyttöoikeusrajansa sovelluksen ja työkalupalvelun välillä. Huoltopalvelun esimerkissä kalenteriyhteys voidaan rajata vapaiden aikojen lukemiseen ja varastoyhteys saatavuuden kysymiseen. Jos varaus vahvistetaan tai varastotietoa muutetaan, kyseisten toimien oikeudet on ratkaistava erikseen. A2A:n kautta kulkeva tehtävä ei siirrä työkalujen käyttöoikeuksia automaattisesti agentilta toiselle.

Protokollan valinta seuraa tästä rajasta: nimettyyn hakuun tai toimintoon riittää työkaluyhteys, kun taas itsenäiselle agentille delegoitu selvitys tarvitsee agenttien välisen tehtäväyhteyden. Samassa huoltopyynnössä ne esiintyvät rinnakkain, mutta kummankin palvelun oikeudet pysyvät sen omassa rajapinnassa.